Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



27.7.2007

Sansibar: Shoppailuterapiaa


Tanaan on jo vahan parempi olo, vaikka noituuteen liittyvat seikat varisyttavatkin yha selkapiita. Viime yona mua suorastaan pelotti. Herailin yhtenaan, eika malarialääkkeen vuoksi hallusinaatioissaan kieriskeleva H auttanut tilannetta yhtaan. H keskella yota: "Hei, tuolla on ihmisia ikkunan takana. Siella on kaksi mustaa miesta parvekkeella. Kuka siella huuta. Miksi koirat yhtakkia hiljenivat." Ja sita rataa. Arvatkaa alkoiko mielikuvitus laukata. Varsinkin kun ihana, aina rauhallista tukeaan suova kumppanini ennen nukkumaan menoa pohdiskeli aaneen, etta mita jos se syyllinen (varas) palkkaa jotkut mukiloimaan meidat. Just.


En muista olenko kertonut perheen kolmesta vartiokoirasta (nimeltaan Jessie, Kiva ja Stich). Zakilla ja Jamilalla on siis kolme suden ja shakaalin sekoitukselta nayttavaa (paitsi suurempaa) koiraa, jotka paastetaan hakeista vapaaksi illalla. Ne ovat verenhimoisia petoja, jotka mm. soivat perheen kissan tassa aiemmin. Jamila, vaikka perheen emanta ja voimakas ja rohkea nainen onkin, pelkaa niita. Ne ovat kaksi kertaa hyokanneet sen kimppuun ja repineet esim. hanen kauniin mustan pitkan mekkonsa riekaleiksi.

En ole mitenkaan erityisesti koiraihminen, mutta jollain oudolla tavalla nama elaimet taalla ovat kiinnostaneet minua kovasti. Mulla oli kummallinen tunne koko ajan, etta eivat ne tekisi mulle mitaan. En tieda miksi tuosta tuli lahes pakkomielteinen ajatus. Kyselin Zakilta, etta mita jos koirat ovat jonain iltana vapaana, kun tulemme kaupungilta, tekisivatko ne meille mitaan?" Vastaus oli totuttuun tyyliin, mutta hetken empimisen jalkeen: "No problem. I always keep them locked until you are home." Paattelin siita, etta paree ois olla sisatiloissa kun hurtat ovat ulkosalla.

Pari paivaa sitten (kai vastoinkaymisten seurauksena kyllastyneena elamaani...) taivuttelin Zakin paastamaan mut koirien hakeille. Zaki paasti koiruudet irti, ja ne syoksyivat yhtena rintamana mun kimppuun. Yksi nosti etukapalansa mun olkapaille ja... alkoi vimmatusti nuolla mun naamaani! Muut koirat nuolivat mun varpaita, jalkoja ja kasia ja valilla pureskelivat leikkisasti. Niiden puremat eivat kuitenkaan olleet mitaan verrattuna moskitoihin. Pelkkaa leikkia vain. Menin sitten kentalle heittelemaan niille palloa yms. Taytyy sanoa, etta koko ajan oli sellainen tunne, ettat kavelee ohuella nuoralla. Yritin jotenkin keskittaa kaiken voimani, etta mulla olisi ollut tilanne hallussa, vaikka tunnustan, etta kylla mua pari kertaa meinasi pelottaa kun ne rynnivat mun paalleni. Sitten vaan otin tiukan niskaotteen otuksesta ja yritin kuulostaa ihmiselta, joka tietaa miten koiria kasitellaan. Hahhaa. Menivat lankaan.

Oli sellainen olo kuin olisin hypannyt benji-hypyn tai jotain muuta uhkarohkeaa, kun viimein vaapuin ulos aitauksesta. Tuli myos mieleen, etta olisi ollut jarkevaa vaihtaa vaatteet, kun mulla oli paalla kaikkein kallein vaatekappaleeni jonka omistan, Gudrun Sjodenin iki-ihana, ohutta, harsoista viskoosia oleva tunika. Vaikka se onneksi pysyikin suhteellisen ehjana, niin se likaantui ja haisee nyt tosi vahvasti sille, mille koirat pahimmillaan haisevat.

Kyseinen vaatekappale
Minä kuin suoraan Gudrun Sjodenin katalogista
Myohemmin kun kerroin muulle perheelle pikku leikkituokiosta, Jamila ei voinut uskoa sita. "They liked you! It's amazing!" Ja perheen vanhin poika Muhammed naureskeli, etta "You have to be the luckiest person in the world." Ja niinhan sen taytyy olla. Jos ihminen ensin ryostetaan rannalla, se sairastaa kaikki mahdolliset sairaudet (varpaat ovat tulehtuneet eilen) ja syo kakkaa vahingossa ja sitten silta viela varastetaan iso summa rahaa, niin kylla saa kiittaa Allahia siita, etta on niin onnekas koirien kanssa. Tyhman rohkea ma olen, ja siina kaikki.

Supacool Babe
Muotinäytöksessä minä ja Migoz-kaupan kauppakassi
Hemmetti, mun piti kirjoittaa eilisesta rentouttavasta shoppailusta, jolla sain kohotettua mielialaani, mutta aika loppuu taas kesken. Raskasta tyota se kylla oli ja vei paljon rahaa, mutta mitapa sita ei oman terveytensa eteen tekisi. :) Ostin itselleni ihanan huivin ja lapsille tuliaiset ja vahan kaikenlaista muutakin. Sitten yhden hotellin kattoterassilla, punaisen auringon laskiessa utuisella Afrikan taivaalla aarettomaan mereen, join juuri poimitusta kookospahkinasta herkullista vaaleanpunaista drinkkia. Vaikka tapahtuisi mita, niin turha niita on vatvoa mielesssaan, vaan pitaa ottaa jokainen hetki uutena ja puhtaana ja nauttia siita mita on NYT. Eika velloa siina mita tapahtui joskus niinkin kaukaisessa tulevaisuudessa kuin eilen. (Vaikka eilen olikin mun nimipaivani. Tanaan on muuten J:n nimpparit. Sen pitaa kayda heittamassa kylma kivi Intian valtamereen...)

Pitaa lopettaa. Rakkaita terveisia kaikille! Terveisin eras huivipainen Fatma Zanzibarilta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥