Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



21.7.2007

Sansibar: Olosuhteista

J pujottautumassa makuupussiinsa...
...ja on makuupussissa, tui tui...
...ja sitten verkon alle uinumaan, minne se makuupussi katosi?
On kummallista, miten "normaalia" taalla oikein onkaan. En tieda tottuuko kaikkeen nopeasti, olenko asunut taalla edellisessa elamassa vai eiko tama vaan oikeasti poikkea Suomen oloista kovinkaan paljoa. Asumme siis edelleen koulurakennuksen ylakerrassa sijaitsevissa kaytosta poistetuissa luokkahuoneissa. Ensimmainen viikko nukuttiin patjoilla samassa huoneessa, ja oli niin hassua olla todistamassa J:n jokailtaista venkoilua sen moskitoverkon kanssa. Kamalat systeemit ja lopullinen ujuttautuminen verkon alle vain saadakseen sen romahtamaan niskaansa saman tien. Meille kehittyikin pian iskulause: "Verkko hyvin, kaikki hyvin." Myos tapasimme toivottaa hyvaa yota toisillemme vitsikkaan runnollisesti: "Hyvaa yota, saasket yolla syota." On siis nimittain muutama (tuhat) hyttysta liikkeella aina silloin talloin. Onneksi apoteekista loytyi ihana Odomos-voide, joka tuoksuu hyvalta ja torjuu hyttysia. Taytyy tuoda niita putkiloita Suomeenkin.

J ja jokailtainen (-päiväinen ja  -aamuinen) Odomus -sessio
H:n lahjakkaasti tikattu olkapää
Minä onnellisesti moskitoverkon alla suojassa
Sitten J sai oman huoneen (ja kiinnitti verkon kattoon monimutkaisella naruhassakalla ja hakaneuloilla viela patjaan), toiseen huoneeseen tuli jaakaappi (jonka ovi ei pysy kiinni, joten ruuat viilenevat ylaosan pienessa "pakastelokerossa"), ruokapoyta ja toivottavasti joskus viela keittolevykin. Se on vaan viela rikki. Ostetaan ehka itse sellainen pian. Sitten meilla on vessa, jonka ovi on vahan rikki ja jonne tulee hanasta vahan aikaa vetta noin kahtena paivana viikossa.

J ylpeänä omassa, uudessa huoneessaan
Keittiön hyllykkö ja "the-poor-excuse-of-a-refrigerator" eli jääkaappi
(huomatkaa surullisenkuuluisa myslipussini ylähyllyn oikeassa kulmassa!)
Olen ostanut kaikkia kivoja siivoustarvikkeita ja jynssannyt Jiffilla (entinen Vim, miksi ne muuttivat sen nimen?) kaikkea etaisesti valkoista kaakelia tms. muistuttavaa paivittain. Vailla toivottua tulosta. Sitten kun on pesty pyykkia tai nautiskeltu kylman vesinoron sielua ja ruumista puhdistavasta vaikutuksesta kaksin kerroin taittuneena ja vasten pinttynytta kaakeliseinaa painautuneena, niin lattialla tulviva vesi pitaa lakaista seinassa olevasta reiasta ulos viehattavalla heinista kasatulla nipulla. Alkaaka ymmartako vaarin. En valita mistaan. Varsinkin kun ostin meille persikalta tuoksuvan vessanraikastimen, joka tuo mieleeni jonkun kammottavan karkin lapsuudestani.

Nyrkkipyykin jälkeen puristetaan vaatteet kuivaksi, koska tässä kosteudessa ne ei ihan heti kuiva
Mikaan puute tai muu epasuomalainen hygieniapolitiikka yms. ei ole minua vaivannut. Olen eraretkihenkinen ja sopeudun nopeasti sen kummempia miettimatta. Oli esimerkiksi ihan mukavaa kayda peseytymassa meressa vihreiden levalaattojen seassa, kun oltiin vahan liian kauan ilman vetta. Harmittaa kun tama kuulostaa kettuilulta tai vastaavalta, mutta oikeasti. Nautin tasta kaikesta!!! Meilla on tosi hyvat oltavat, eika mitaan valittamista.

Jyssäämäni vessa
Toivon sydamestani, etta saadaan kerrottua teille paikasta ja kaikesta niin, etta joku teistakin innostuisi tulemaan tanne. Siis asumaan koululle ja opettamaan. Tama on yksi antoisimmista asioista mita olen koskaan elamassani tehnyt, ja ma kuitenkin olen tehnyt aika paljon. Taalla on ihanaa sellaisella syvalla, maanlaheisella, koskettavalla, kauniilla, kasvattavalla ja lampoisella tavalla. Olen ihan varma, etta tulen tanne viela takaisin, mutta silla aikaa toivon etta kaikki mahdolliseset vahankaan kiinnostuneet tekisivat elamansa hyvan tyon seka itselleen etta naille ihanille ihmisille taalla, ja tulisivat joko harjoitteluun tai vapaaehtoistyohon tai tyohon noin 40 euron kuukausipalkalla tanne. Tulipas kiihkea vuodatus, mutta jaisin tanne itse jos voisin (siis lapset rakkaat pupuseni olisivat taalla myos. Alkaa nimittain olla taas vahan ikava...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥