Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



17.6.2007

Kävijöitä



Huomasin, että täällä on käynyt vierailijoita jo yli 200. Uskomatonta! Olisi ihanaa saada edes joltakulta teistä pientä kommenttia ainakin siitä miten löysitte tänne ja varsinkin siitä, jos joku on jaksanut lukea tuotoksiani. Kiva olisi kuulla, mitä ajatuksia ne ovat herättäneet.

Kirjoittaminen on ollut pahasti jäissä viime aikoina. Kuten sanottu, tarvitsen yksinoloa, jotta voisin sukeltaa sisäiseen maailmaani, josta tarinat ja tunnelmat kumpuavat. Nyt se ei ole ollut mahdollista. Sen lisäksi olen taas sairastellut, ja uusi lääke on aiheuttanut muun muassa kovaa päänsärkyä ja silmäoireita, eikä koneella pysty olemaan muutamaa hetkeä kauempaa.

Mietityttää tämäkin, että kirjoittelen asioistani tänne kaikkien näkyville. Itsesuojeluvaistoni yhdistettynä suunnattomaan yksityisyydentarpeeseen ja laajaan reviiritietoisuuteen ei kannusta julkisiin avautumisiin tai mihinkään paljasteleviin nettipäiväkirjoihin. Toisaalta on mukava tunne kirjoittaa myös jotain itsestään, eikä aina vain pelkkää fiktiota (tosin eivätkö nekin kerro pelkästään minusta itsestäni...).

Kommentoikaahan rohkeasti, niin näen kenelle näitä mietteitäni kirjoittelen.

12.6.2007

Uusi ulkoasu ja herkkyystesti

kuva täältä

Olen käyttänyt tuhottomasti aikaa siihen, että saisin väsättyä tänne uuden ulkoasun. Ei onnistunut. Löysin onneksi Piristysruiskeen blogiin, josta sain tämän ihanan "Päiväkirja" - taustan. Suututtaa kuitenkin että kallisarvoisia hetkiä menee tällaiseen, kun voisi kirjoittaa... Ja mikä raivostuttavista, minua nukuttaa! Että pitääkin ihmisen joutua käyttämään elämäänsä johonkin niin turhanpäiväiseen.

No ei... Nukkuminen on suurimpia ilojani ja lempiharrastukseni heti kirjoittamisen, lukemisen ja laulamisen jälkeen. Mutta haluaisin enemmän aikaa!

Muistan kun yläasteella näytin kirjoituksiani eräälle opettajalle ja valittelin jo silloin kun ei ole oikein aikaa kirjoittaa. Hän sanoi, että jokaisella on aikaa 24 tuntia vuorokaudessa, joskus jopa 25. Onhan se niin, että jokainen itse valitsee mihin sen aikansa käyttää. Pitää priorisoida. Joskus tuntuu vaan siltä, että ne tärkeysjärjestyksessä etusijalle menevät asiat eivät aina ole niitä kaikkein nautinnollisimpia. Se kai kuuluu aikuisuuteen... Tylsää.

Herkkyys
12.06.2007 - 22:12

Your Sensitivity Score: 89%

You are an extremely sensitive person. You notice everything. You've probably been called overly sensitive before, and it's partially true. Highly sensitive people tend to be highly intelligent. And you just can't turn off that part of you.

Testin mukaan olen erittäin herkkä ihminen. Mikä yllätys. Totta kai olen herkkä, olen aina ollut. Se muun muassa ilmenee äärettömän tarkkana hajuaistina. Olen suorastaan allerginen useille tuoksuille. En kestä mitään saasteita, olkoot sitten mitä aistia tahansa rasittavaa. Melusaaste alkaa olla jo tunnettu tosiasia, mutta valosaaste on uudempi käsite. On sietämätöntä elää kaupungissa, jossa ei koskaan ole pimeää. Uskon, että se vaikuttaa meihin paljon syvällisemmin kuin arvaisikaan.

Pyrin myös suojelemaan itseäni kaikilta tarpeettomilta mielenjärkytyksiltä. En kestä ahdistavaa väkivaltaa elokuvissa, vaan tulen fyysisesti pahoinvoivaksi. Istun sormet korvissa, kädet silmillä, kunnes piinaava tunnelma on ohi. Reagoin herkästi myös lääkkeisiin ja päihteisiin. Jos joskus otan, niin halvat on humalat.

Liikutun voimakkaasti koskettavista asioista, mutta en välttämättä näytä tunteitani lainkaan ulospäin. Eläydyn kirjoihin ja elokuviin tai muiden ihmisten kokemuksiin toisinaan niin paljon, että en meinaa päästä millään palautumaan omaksi itsekseni. Tarvitsen paljon rauhaa, hiljaisuutta ja aikaa yksinololle, sillä erityisesti ihmisjoukot (kaksihan on jo joukko, eikö?) kuluttavat minua niin että saatan uuvahtaa täysin. Paniikki ostoskeskuksessa (toisinaan omalla sohvallakin) on myös tuttu ilmiö.

Onko herkkyys luonteenpiirre vai sairaus? Hymyilyttää. Ei tätä kaikkea minusta kuitenkaan päälle päin näe, enkä herkkyyttäni mainosta. Ihmettelen vain, että tekeekö herkkyys kriisialttiiksi, vai traumatisoivatko vaikeat kokemukset ihmisen yliherkäksi? Herkkyydestä huolimatta tai ehkä jopa sen ansiosta olen kaikesta selvinnyt.

2.6.2007

Hiustenlähtö

kuva täältä

Apua, apua, apua!!! Nyt iski paniikki. Kertokaa hyvät ihmiset mitä tehdä kun tukka lähtee päästä. Tämä taisi alkaa joskus keväällä, mutta tilanne näytti parantuvan kunnes huononi rajusti. Hiuksia lähtee kamalasti kun vähänkin kampaa, tyynyllä on sulkasato ja viemärit tukossa. Ja mitäs noista, mutta kun päälaki paistaa kohta ja nyt ei ole itku kaukana! Syytä en tiedä. Mielestäni syön terveellisesti, en rasita hiuksiani millään erityisemmin ja tämä ei ole sitä normaalia hiustenlähtöä mitä aina muutaman vuoden välein tapahtuu. (Eikä ole pälvikaljuakaan. Tukka lähinnä ohenee, kun sitä lähtee sieltä täältä.) Stressi on tosin ollut karmea, ja se varmasti vaikuttaa asiaan, mutta kai jotain on tehtävissä? Onko kellään ollut vastaavaa? Tietääkö joku poppakonsteja? Olisko peruukkia myytävänä?

Kävin lääkärillä ja olen menossa huomenna kilpirauhastesteihin. Jotenkin uskon että kaikki on ihan ok ja stressi vain on raastanut hiukset päästäni. Hemoglobiinikin on matala, joten taidan hakea luontaistuotekaupasta Floradix-yrttijuomaa jossa on paljon luontaista rautaa. Nokkonen olisi nyt myös paikallaan! Nokkosteetä, nokkosmurskaa, nokkospuristeita tai sitten vaan simppelisti kuivattua nokkosta sekaan kaikkeen mitä syön tai juon.

Viviscal-nestettä olen käyttänyt myös, mutta liian epäsäännöllisesti, että voisi sanoa juuta tai jaata sen suhteen. Vaihdoin myös normaalisti käyttämäni shampoot ihanaan Elokuu -merkkiseen Rosmariini-shampooseen. Siinä on ilmeisesti kaikkein vähiten mitään kemikaaleja kaikista suomessa myytävistä shampoista. Tykkään tosi paljon! Se on niin ekologistakin, että tulee hyvä mieli jo siitä. Ja äärettömän riittoisaa, pieni tippa riittää ja mikä ihmeellisintä, tukka ei tunnu rasvoittuvan ollenkaan. Voi olla kevyesti neljä päivää pesemättä hiuksia, ja ne ovat vaan kuohkeat ja puhtaan tuntuiset.

Ei, en saa mitään provikkaa mainostamisesta. Innostuin vaan itse ja nautin siitä mitä vähemmillä kemikaaleilla sitä selviää. Tahdon siis vain jakaa ilosanomaa.

Pii, sinkki ja magnesium. Mulla on kaapissa jotain Tehopii & kalkki-tabletteja. Taidanpa syödä ne loppuun ja katsoa auttaako asiaa. Kaapissa eivät ole tuntuneet auttavan. Omituista.

Sekin positiivinen puoli tässä on, että kuontaloni on sitä laatua joka ei tarvitse aineita eikä käsittelyjä. Paras kampaus tulee kun nukun kosteilla hiuksilla. Joskus ehkä harjaan. Hiustenlähdön lisäksi minulla ei ole koskaan ollut muita hiusongelmia. Ja se on hyvä, sillä onhan se aina kurjaa kun tukka takkuilee. Apukeinoja löytyy tietenkin joka lähtön. Näin äkkiseltään mieleen tulee ihan raaka öljyhoito. Kämmenten välissä lämmitettyä seesami- tai jojobaöljyä vaan sormenpäillä hiuspohjaan kevyin pyörivin liikkein. Värvää miehesi/poikaystäväsi suorittamaan tämä operaatio sinulle perjantai-iltaisin ja pysyttele viikonloppu kotona klimppihiuksisena.

Heh, toinen vaihtoehto on pitää huivia hiusten ympärillä, ellei pokka anna esiintyä rasvahiuksisena. Toki öljyn voi pestä poiskin hiuksista heti kun haluaa, mutta vaikutus on parempi, mitä kauemmin annat muhia. Itse olen lätrännyt hiuksiini myös kahvia, kananmunaa (raakana), jugurttia ja hunajaa. Ei tosin yhtä aikaa. Mutta nuo ovat olleet lähinnä sävyttäviä (kahvi tummentaa loistavasti) ja hiuksia kiillottavia ja hoitavia toimenpiteitä, sillä itsellä ei ole ollut kuivan hiuspohjan ongelmaa.