Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



29.5.2007

Kuuma päivä

kuva täältä

Olen istunut koko päivän tässä koneen ääressä. Kohta kadun sitä, että sekaannuin tähän blogijuttuun. Foorumit, kotisivut, messenger, sähköposti, ircci ja vielä blogit! Puhumattakaan mielenkiintoisista sivustoista, joihin tutustumalla voi viettää kätevästi koko elämänsä.

Päivä on ollut äärettömän rauhallinen ja hiljainen lähes pysähtyneisyyteen saakka. Luulin pääseväni kuumuutta pakoon pysyttelemällä sisällä, mutta se hiipi iholle siitä huolimatta. Avasin kaikki ikkunat, ja nyt isot valkoiset höytyväpallot pyörivät piirissä matolla, ja pieni vire saa ohuet verhoni lepattamaan ja tuulikellon soimaan. Laitoin pesukoneen päälle saadakseni tunteen, että olen tänään tehnyt jotain...

Oli huvittavaa huomata hiljaisuuden syy. Olin unohtanut kännykän äänettömälle ja siihen oli tullut 11 puhelua ja 2 tekstiviestiä. Kappas... (Ja se soi samantien kun laitoin äänet takaisin päälle.) Jos on freudilaisia lipsahduksia, niin voiko olla myös freudilaisia unohduksia. Itseasiassa, olen sitä mieltä, että kaikki mitä teemme elämässämme on omaa valintaa. Tietoista tai tiedostamaton, mutta valintaa yhtä kaikki.

28.5.2007

Hiostava aamu

kuva täältä

Aamu on ollut kuin tropiikissa. Oli ihana tunne saada lämpimän kostea leyhähdys kasvoilleen, kun avasi ulko-oven. Pidän tästä jäsenet raskaaksi tekevästä tahmeasta ilmasta, sillä tässä on mukana myös häivähdys kirpeyttä. Jännittävä yhdistelmä raukeutta ja kutkuttavaa seikkailua. Tällaisina päivinä rakensin lapsena parvekkeelle majan ja luin ja lopulta nukuin siellä tuntikausia.

Jotkut lukijat ovat arvostelleet tarinoitani siitä, että niissä ei tapahdu paljon mitään. En taida juurikaan arvostaa tapahtumia. Usein olen hymyssä suin miettinyt, että mihin mä tätä kehoa tarvitsen. Riittäisi että minulla olisi pelkät aivot vesikulhossa, ja niistä joku piuha tietokoneelle, että saisin muutettua ajatuksiani myös näkyvään muotoon. No ei. Karmiva ajatus oikeastaan. En nimittäin todellakaan ole mikään "virtuaali-ihminen", vaan arvostan yli kaiken aitoja asioita. Aitoja elämyksiä, joita tämä ihmiselo tietokoneen ulkopuolella tarjoaa.

27.5.2007

Sateinen alku

kuva täältä

Hei sinulle, joka eksyit tai löysit tänne pieneen kolooni internetin ihmemaassa. Tämä on elämäni ensimmäinen kirjoitus tänne, enkä ole mitään muutakaan blogia, nettipäiväkirjaa tai vastaavaa koskaan harrastanut. Jännittävää miten tämä sujuu...

Päivä on ollut aurinkoinen ja lapset ovat kirmailleen uimapuvuissa pihoilla iltaan saakka. Minä olen pysytellyt sisällä, enkä ole tyypilliseen tapaani nenääni ulos laittanut. Nyt kuumuus tiivistyi ukkosmyrskyksi. Joka puolella ripisee ja ropisee, salamoiden ja jyrähdysten maustaessa tätä itselleni mieluisaa säätä. Nyt voisin kirmata pihalle! Taivaallinen jylinä suorastaan ulvoo astumaan ulos.

Tämän juuri aloittamani vuodatuksen perusajatus on julkaista kirjoittamiani tekstejä, etupäässä fiktiota, johon vuosia sitten sekaannuin elämää paetessani. Pahemminkin olisi voinut käydä. Kerään tarinat omien otsikoidensa alle ja kirjoittelen ajatuksiani ja tunnelmiani tänne päiväkirjaan. 

Kommenttisi joko tarinoihini tai muihin ajatuksiini liittyen ovat sydämellisesti tervetulleita!